Vaalihumua, ihmeellistä kumua ja mustia sormenpäitä

Huh, ne on ohi! Tai siis melkein eli kunnallisvaalit.

Parisen viikkoja sitten katukuvaan alkoi ilmestyä kahdenlaisia julisteita ja tienvarsitauluja. Kuvissa esiintyvät henkilöt olivat lähinnä ainoa erottavat tekijä kieltä osaamattomalle, muuten kuvien ulkoasu oli hyvin lähellä toisiaan. Tai toki värimaailma oli hieman eri, mutta näin ulkopuoliselle katsojalle ne näyttivät kuin saman tuutin eri makujen käärepapereilta.

Täällä kampanjointiaika kestää 15 päivää. Perjantaina oli puolueiden viimeinen päivä ”rallata” ympäri kaupunkia. Lauantai oli rauhoitettu, ja sunnuntaina ovensa avasivat vaalihuoneet. Koko viikonloppuna oli kaupoilla ja ravintotoilla alkoholin myyntikielto!

Puolueita vaaleissa oli mukana noin kymmenkunta vaikka ulospäin näkyi vain kahden puolueen taisto: vallitseva ja hallitseva CPP (Cambodian People’s Party) eli pääministerin johtama puolue ja suurin oppositiopuolue CNRP (Cambodian National Rescue Party). Muita vaaleissa mukana olleita puolueita olivat Funcinpec, Human Rights Party and Norodom Ranariddh Party, Alliance for Democracy Party, Democratic Movement Party, Cambodian Nationality Party, Khmer Anti-Poverty Party ja the Republican Democracy Party.

Aika monta puoluetta ja vain kaksi tuntui näkyvän ja kuuluvan!

Eiliset vaalit olivat itse asiassa vasta kolmannet kunnallisvaalit täällä! Äänioikeutettuja maassa on noin 9,2 miljoonaa.

Olen seuraillut kampanjointia sanomalehtien välityksellä. Reilu viikko sitten alkoivat sanomat koventua.

”Olen valmis eliminoimaan vaikka 100-200 henkilöä tarvittaessa!”, sanoi pääministeri Hun Sen, puhuttaessa mahdollisesta vaalihäviöstä.

Puolustusministeri uhkasi oppositiopuoluetta, jos nämä eivät tunnusta tulevaa vaalitappiotaan: ”sellaisia ihmisiä lyödään niin kauan, että hampaat irtoavat!”.

Seuraavana päivänä valtaa pitävän puolueen puhemies jatkoi puolustusministerin puheita sanomalla: ”protestoijat saattavat jopa kuolla”.

Vaikka juurikin valtaapitävä puolue, CPP, on ollut se, joka pääasiassa uhkaili väkivallalla oppositiota ja sen kannattajia, niin pääministeri totesi: ”kärsivällisyyteni on koetuksella, jos uhkaavat puheet eivät lopu, niin julistan vaikka sodan, jossa kotinne palavat”.

Kovaa tekstiä.

Pääministeri on itse asiassa maalaillut uhkaavia kuvia maan ylle jo pidemmänkin aikaa tilanteesta, jossa oppositiopuolue voittaisikin vaalit; kaaosta ja sisällissotaa. Ei aivan pieniä uhkakuvia maalle, jonka tuoreessa muistissa on yhä Punaisten Kmerien järkyttävä kansanmurha.

Demokraattiseksi valtioksi itseään täällä kutsuvat vaikkakin sama mies, Hun Sen, on ollut vallankahvassa pääministerinä (koko titteli on englanniksi kmeristä käännettynä Lord Prime Minister, Supreme Military Commander Hun Sen) jo yli kolmekymmentä vuotta aina vuodesta 1985 alkaen. Sitä ennen hän toimi muutamaan otteeseen ulkoministerinä. Poliittisia vankeja on yhä yli kaksikymmentä epämääräisten syytösten vuoksi.

Pääministeriä kuvaillaan ovelaksi ja luihuksi johtajaksi, joka osaa tuhota poliittiset vastustajansa.

Hun Sen, syntymänimeltään Hun Nal, lähti suhteellisen varakkaasta kodistaan 13-vuotiaana opiskelemaan Phnom Penhiin. 18-vuotiaana, vuonna 1970, hän jätti opintonsa kesken liittyäkseen Punaisiin Kmeereihin. Vuonna 1977 hän ja hänen esikuntansa pakenivat Punaisten Kmeerien sisäisiä puhdistuksia Vietnamiin. Vietnamilaisten vallattua Kambodžan ja heidän tuellaan hänen varsinainen nousunsa valtaan alkoi.

Vuosien varrella Hun Sen ja hänen hallintonsa ovat saaneet syytöksiä monelta taholta. Esimerkiksi Amnesty International on syyttänyt heitä tuhansien poliittisten vastustajien kidutuksesta.

Vuonna 2013 Hun Sen ilmoitti hallitsevansa Kambodžaa kunnes täyttää 74 vuotta. Kymmenen vuotta olisi siis yhä edessä tämän pääministerin kyydissä, jos tulevissa vaaleissa ihmiset eivät toisin äänestä (ja hyvä kysymys on, luetaanko äänestystulokset miten).

Tätä taustaa vasten olemme odotelleet itse vaaleja aika sekavissa tunnelmissa. Suomessa moinen kielenkäyttö poliitikkojen kesken on tuntematonta, joten meissä se on herättänyt lähinnä suurta epävarmuutta ja jopa pelkoa.

Kuusi vuotta maassa asunut suomalaisperhe rauhoitteli ja totesi, että varalle kotiin kannattaa ostaa ruokaa ja juomaa muutamiksi päiviksi sekä varata käteistä rahaa, just in case. Toinen perhe, kuusitoista vuotta täällä asunut, totesi, että ei ole syytä mihinkään huoleen. Kova puhe on täällä normi, mutta tuskin johtaa mihinkään. Toisaalta kuitenkin luin, että muutamien edellisten vaalien jälkimainingeissa järjestetyissä protesteissa on kuollut yhteensä viisi ihmistä ja kymmeniä loukkaantui.

Varasimme siis kotiin extra ruokaa ja vettä sekä sitä käteistä, mutta mieli ei ehkä ollut kuitenkaan aivan rauhallinen.

Vaalipäivä oli eilen, sunnuntaina. Kuten perjantain suuri vaalimarssipäivä sekin sujui rauhallisissa merkeissä.

Ajellessamme eilen lounaan jälkeen lasten taidetapahtumaan laskeskelimme sinisiä sormenpäitä. 

Näissä vaaleissa on ollut puolueettomia vaalitarkkailijoita noin 14 000. Äänestäneiden oikean etusormen pää kastettiin musteeseen merkiksi äänestämisestä. Sinisiä sormia tuntui eilen olevan liikkeellä aika paljon eli vaalit saivat väkeä runsaasti vaaliuurnille.

Alustavia tuloksia alkoi tipahdella jo sunnuntaina iltapäivällä. Varsinaisia lopullisia lukuja ei vielä ole, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että Hun Senin voittoputki jatkuu. Tosin oppositiopuolue sai edustajia paikallishallituksiin myös hyvin. Tällä kertaa CPP näyttää saavan paikoista noin 70%, mikä tuntuu kovalta luvulta, mutta kun sitä vertaa viime vaaleihin jolloin paikoista meni 97% CPP:lle, niin laskussa luvut ovat. Muutosta on ilmassa varsinkin suuremmissa kaupungeissa kuten Phnom Penhissä, Battambangissa ja Siem Riepissä.

Ensi heinäkuussa onkin sitten ne isot vaalit eli parlamentti sellaiset. Nyt on oppositiolla vuosi aikaa näyttää kyntensä paikallisessa päätöksenteossa.

Vuoden päästä tilanne saattaakin olla huomattavasti tiukempi Hun Senin CPP:lle, ja puheet entistä kovemmat.

Silloin emme halua olla täällä, se on varmaa!

Ps. Kahta ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta valokuvat liittyvät pääpuolue CPP:n vaalimarssiin eli opposition marssit eivät, harmi kyllä, osuneet samoille kohdille kanssani.